tiistai 9. heinäkuuta 2013

Willan terassilla

Jo varhain keväällä pikkuruisen taloni neliömäärä lähes tuplaantuu, kun katettua ulkotilaa voi alkaa jälleen hyödyntää. Ilmojen lämmetessä tämä etelään avautuva ja varsin suojaisa patio luo mitä mainioimmat puitteet sekä ruoan valmistukseen, että itse ruokailuun.

Kompaktit ratkaisut ovat hyödyllisiä, varsinkin jos tilaa on rajoitetusti. Grilli ja pieni apupöytä riittävät yllättävänkin pitkälle. Tuoreita herkkuja tulee maisteltua jo vähän ennen kuin pöytää on saanut edes katettua.


Edellisenä syksynä oman puutarhan marjoista ja hedelmistä valmistettu janon sammuttaja maistuu nyt niin hyvältä. Tarjoillaan vanhasta limsapullosta ja jääkylmänä tietenkin.

Kaunis kattaus on puoli ruokaa kesäkeittiössäkin, mutta yksityiskohtien ei todellakaan tarvitse maksaa omaisuuksia. Pöydän vaalea yleisilme viimeisteltiin Hiirenvirnan köynnöksillä ja servettirenkaisiin sujautettiin Ruohosipulin kukat, jotka löytyivät omalta ryytimaalta.

Ikivanha pyyhenaulakko palvelee jälleen alkuperäisessä tehtävässään, ruosteinen avain seuranaan. Iso-äitikin hymyilee niin tyytyväisenä valokuvassaan ja miksipäs ei, onhan nyt kesä. 

Ei kommentteja: