sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Joulurauhaa

Willan joulu rakentuu hienovaraisista yksityiskohdista, massiivisia koristeluja ei tänä vuonna ole luvassa. Työkiireiden keskellä vapaat hetket käyttää mieluummin rentoutumiseen, suursiivousten ja yltiöpäisen kaupoissa ravaamisen asemesta. Muutamat joululahjat läheisimmille valmistuvat omin pikku kätösin.
    
Perinneruokien valmistus (tai ainakin lämmittäminen) kuuluu oleellisena osana joulun viettoon, joten myös koristelu alkoi keittiöstä. Juhlatunnelmaa kokkailuun antaa vanhoista kakku-vuoista, hopeoiduista lasikoristeista ja valkoisen hyasintin sipuleista kootut asetelmat.

  
Salissa vakituiseen asustelevat vanhat pojat saivat seurakseen jo vuosia hankitalistalla olleen valurautaisen uurnaruukun. Valosarjalla ehostettu keinokataja istuu paikalleen mainiosti ja ajaa mukavasti joulukuusen virkaa, viherkasveja tuoksullaan vahingoittamatta.


Ruokailutilan pöydällä ihastuttaa pieni asetelma kristallimaljakkoon istutetusta jouluruususta, enkelinsiivillä koristellusta kynttiläpurkista ja tuikkukupista. Namupurkki odottaa vielä toistaiseksi tyhjillään tulevia suklaaherkkuja, joita joulun aikaan kuluu suhteellisen kiittettäviä määriä... =)


Terassille avautuvat pariovet päästävät sisään runsaan määrän päivänvaloa pimeinäkin vuodenaikoina. Valoisuutta lisää myös valkoisen eri sävyistä koostuva väripaletti, jota värittää ainoastaan kasvien vihreys pienillä kultahippusilla maustettuna.


Salin oikeutettu katseenvangitsija on hopeanhohtoiseksi maalattu lipasto, jonka päällä asetelmat vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. 

Steariinin kuorruttama suosikkikynttilänjalka ja vanhat peilit saivat seurakseen organzanauhalla somistetun lasikoristeen joka on lahja ystävältä.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Asuntomessuilla

Kesän helteisimmän ja hikisimmän päivän vietin Kuopion asuntomessuilla. Prameita edustusasuntoja upeilla järvinäköaloilla oli näytillä useita, mutta tämän hetken eleetön ja välillä jopa laitosmaiseltakin haiskahtava sisutustyyli ei allekirjoittaneeseen oikein uponnut, muutamaa riemastuttavaa poikkeusta lukuunottamatta. Toisaalta oli ilo huomata asuvansa tällä hetkellä juuri sellaisessa kodissa, jonka tuntee todella omakseen.

Kalusteiden ja yksityiskohtien klassiset muodot kohtasivat modernin designin kauniilla ja varsin ajankohtaisella tavalla.


Jos sisustus muodostuu pelkästään vanhoista esineistä, on vaikutelma äkkiä pysähtynyt ja museomainen. Toisaalta taas täysin ultramoderni ympäristö ilman minkäälaisia pehmentäviä elementtejä on kylmä ja luotaan työntävä. Makuja on tietysti monia, mutta uskallan väittää, että noita kahta ääripäätä sopivassa suhteessa sekoittelemalla saavutetaan personnallinen ja mielenkiitoinen sisustus, jossa todellakin viihtyy, eivätkä pienet elämisen jäljetkään haittaa auvoisaa oloa.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Hurmaava Huussi

Kuten aiemmin lupailin, teemme vielä paluun vanhempieni kesäpaikkaan. Emme kuitenkaan tänään kurkista itse mökkiin, vaan pihan perälle hyvin huomaamattomasti sijoitettuun, tosin erittäin tarpeelliseen huoltorakennukseen.


Kysessä on projekti, joka käynnistyi itseasiassa jo viime kesänä, kun hyvin huonokuntoinen piharakennus sai väistyä uudisrakennuksen tieltä. Lopulliset lähtöpassit kopperolle antoivat veljeni lapset ja seinät kaatuivatkin ennätysvauhtia! Osa materiaaleista säästettiin väliaikaista käymälää varten ja pala varsin kauniisti sammaloitunutta huopakattoakin saa pitää vielä tämän kesän ajan sadevedet loitolla.


Parkkipaikalle saapunut murskekuorma on huvennut pikkuhiljaa ja uudelle rakennukselle alkaa olla tukeva ja routimaton pohjustus valmiina. Vaikka nykyinen hotelli helpotus ei ulkomuotonsa perusteella olekaan mikään Hilton, saa kävijä heti kättelyssä kuninkaallisen vastaanoton. 


Portieeri tarjoilee lähtijälle tarvittavat hygieniatuotteet ja vihjaisee hienovaraisesti ilmeellään jos olet unohtanut heittää kauhallisen kompostiturvatta kakkaroidesi päälle... =)


Ja jollei tämäkään vielä vakuuttanut, näköalat ainakin ansaitsevat täydet viisi tähteä!
*****


Oikein lämmintä ja leppoisaa loppukesää. =)

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Uusi ilme makuuhuoneeseen

Kesäloma on rentoutumisen ohella otollista aikaa saattaa loppuun rästiprojekteja. Niipä minäkin tartuin heti vapaiden alkumetreillä liisteriharjaan ja toimitin loppuun vuosi sitten kesken jääneen yläkerran makuuhuoneen remontin. Hikistä äheltämistähän se oli näillä helteillä, mutta niinkuin wanha kansa aina sanoo, lopussa kiitos seisoo!


Koska tilat jatkuvat yhtenäisinä läpi koko talon, oli loogista jatkaa yläkerrassa samoilla pintamateriaaleilla. Halusin huoneeseen kuitenkin jotain pientä variaatiota, joten kaivoin esille jo aiemmin hankkimani Lexingtonin tyynynpäälliset, jotka antoivat idean hennon sinisestä aksenttiväristä.


Samassa rytäkässä verhonvihaaja päätti heittäytyä oikein villiksi ja ripustaa laskosverhon yläkerran ikkunaan; pieni myönnytys siltä varalta jos kaikkein valoisimpina kesä-öinä tahtoo hiukan pimentää. =)


Matalan huoneen "sängynpääty" löytyi pienen metsästämisen jälkeen; kultainen aurinkopeili sai hiukan hopeaa pintaansa ja kertaa nyt kauniisti huoneen lännen puoleisesta ikkunasta tulvivaa päivänvaloa, luoden samalla sängystä huoneen todellisen katseenvangitsijan.




Muutama monikäyttöinen kaluste antaa enemmän tilan tuntua ja toimivuutta, kuin täyteen tungettu kammari. Romukuntoinen talonpoikaistuoli löysi tiensä maaliverstaan kautta yläkerran boduaariin, jossa se palvelee nyt sekä istuimena, että ylimääräisenä laskutasona.


Pienet yksityiskohdat viimeistelevät harkitun kokonaisuuden.




Kerrostamalla erilaisia kuoseja samasta väriperheestä saavutetaan runsas, mutta samalla hyvin levollinen kokonaisuus. Vaikkakaan sinistä väriä ei ole käytetty lainkaan kiinteissä rakenteissa, uskallan väittää että vierailija vastaa kysytäessä käyneensä sinisessä makuukammarissa.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Mökkitunnelmissa

Sain kutsun vanhempieni kesäparatiisiin Juhannusta vastaanottamaan ja samalla juhlistimme edellisellä viikolla olleita syntymäpäiviäni. Paikka on ollut sukumme omistuksessa jo vuosia, pikkuhiljaa mökin ulkoasua ja käyttömukavuutta on kohennettu, unohtamatta kesästä nauttimista.

Parkkipaikalle saapuessa osuu ensimmäisenä silmään pieni ryytimaa, joka tuottaa satoa pitkin kesää.

Jo mökkipolulla vieraan vastaanottaa isän grilliherkkujen houkutteleva tuoksu ja terassilla onkin jo vastassa, kukas muu kuin talon emäntä itse.


Ensin tietenkin vaihdetaan uusimmat kuulumiset, tutkaillaan viimeisimmät rakennusprojektit ja suoritetaan aina niin kiehtova pihakierros. Pian käykin jo kutsu aterioimaan, eikä hetkeäkään liian aikaisin! =)

Isä-Eskon grillibravuri: Broileria, possua, perunaa ja paprikaa herkullisella grillikastikkeella valeltuna, raikkaan tuoresalaatin kera. Olkaa hyvä!

Noin tuhdin aterian jälkeen maittaisi vaikkapa pienet nokkaunet. Hirsimökin makuuhuoneissa on aina mukavan viileää, vaikka ulkona porottaisikin. Värit sen sijaan ovat sitäkin hehkuvammat. 

Päiväpeitot ja tyynyt ovat Aulikki-äidin omaa käsialaa,
osa kangaspuilla kudottuja, osa käsin neulottuja.

Mutta hei, eikös jotain meinannut unohtua? No kakku tietenkin, kun syntymäpäivääkin oli aikomus juhlistaa. Äidin muhkeat täytekakut ovatkin jo traditio perheemme juhlissa ja vaikka nautimmekin herkut tällä kertaa mökkitunnelmaan sopivasti paperilautasilta, on mauku aina vartaansa vailla.


Mökille palaamme vielä toistamiseen tämän kesän aikana pikku rakennusprojektin puitteissa. 

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Willan sisätilojen remontti

Suloinen pikkutaloni oli seisonut muutamia vuosia tyhjillään, eikä lähtötilanne ollut todellakaan mikään helmi, mutta minä näin talossa paljon enemmän potentiaalia kuin lähipiiri osasi kuvitellakaan.

Asukas menneiltä ajoilta poseraa paikalla, josta nykyisin noustaan kierreportaita pitkin yläkerran makuuhuoneeseen.

Kun eteistilan lämpöeristys ja ulko-ovien uusiminen oli suoritettu, päästiin aiheeseen joka minua remontoinnissa kiinnosti kaikkein eniten; pintamateriaalien ja värien valintaan. Peruskunnostuksen yhteydessä oli alakertaan lisätty puolipaneli, joka viitteillään 80-lukuun aiheutti ristiriitaisia tunteita. Valkoiseksi maalatun lasikuitutapetin kohtalo sen sijaan oli hyvin helppo ratkaista; roskalavalle ja äkkiä! Vanhat kuitulevy-seinät olivat pienen tasoituksen jälkeen käyttökelpoisessa kunnossa ja puolipanelitkin saivat luvan jäädä, tosin uuden koristelistan ja maalikerroksen ehostamina.

Kuumia aaltoja maalikaupassa

Värivalinnat osottautuivatkin lopulta paljon vaikeammiksi kun olin kuvitellut. Vanhoja, hyvin vaaleita tapettimalleja selaillessani koin lähinnä pitkästymisen tunteita. Aikaisemman, hyvin vaalean vuokra-asuntoni kalpea värimaailma ei enää innostanut laisinkaan ja sain yläkerran vanhasta tehosteseinästä päähäni käyttää aikaisemmin vihaamaani tummansinistä läpi koko talon. No, helpommin sanottu kuin tehty. Kiersin seinästä repäisemäni tapettimallin kanssa kaikki alueen sisustusmyymälät, istuin päiväkausia netissä tapettivalmistajia selaillen, kunnes totesin että sinisiä seiniä toivomallani kuviotyypillä ei ollut saatavilla! Henkilökohtaisissa projekteissani kompromisseihin tottumattomana olin hyvin närkästynyt,



kunnes Borås-mallistosta löytyi tarpeeksi tykkiä tapettia, joka tyydytti sen hetkiseen värintarpeeni. Violetti, musta ja kultakuvioin sekä samaan sävyyn maalattu penelointi saivat seurakseen pähkinän sävyisen lattian, joka sekin oli hinnan ja saatavuuden kompromissi. Tummempi lattia pyöri kyllä hetken vielä mielessä, mutta kun muutin sisään vappuna 2005, olin jo tottunut ajatukseen. Uudet muhkeammat katto- ja lattialistat antoivat näköä ja viitteitä perinteisestä tyylistä.



Parin vuoden kuluttua muutosta oli ensimmäinen sisustus rakentunut pihatöiden lomassa valmiiksi (jos nyt valmiiksi sanaa voi ylipäätään käyttää näissä yhteyksissä) ja Willa sai ensiesittelynsä Keskipohjanmaa-lehden Timpuri-liitteessä, josta olen oheiset kuvat poiminut.


Erikoislaatuinen värimaailma aiheutti monenlaisia reaktioita, mutta pääasiahan on että talon asukas nauttii onnellisesta olostaan. Ja niin sitä onnea kestikin kevät-talveen 2009 saakka, jolloin kaikki muuttui hyvinkin paljon vaaleammaksi. =)

lauantai 22. toukokuuta 2010

Lämmin sää herätti puutarhan

Muutama ihanan aurinkoinen päivä, välillä pikku sadekuuro ja kaikkialla viheriöi. Willan puutarhaa reunustavat tuomet sonnustautuivat valkoiseen juhla-asuunsa ja tuoksu on aivan huumaava. Myös muut alkukesän kukkijat nostivat jo värikkäät silmänsä kohti aurinkoa. Onneksi yöksi vähän viilenee, niin saamme nauttia kukkaloistosta hiukan pidempään.


Puutarhan kokonais pinta-ala on 950 m2, joka jakautuu karkeasti jaoteltuna kahteen osioon. Talon pohjoispuolen takapihalle sijoittuvat parkkipaikat ja hyötypuutarha, josta löytyy erilaisten marjapensaiden ja hedelmäpuiden lisäksi myös liuta koristekasveja. Hyötypuutarhaan palaamme tarkemmin loppukesän säilöntävinkkien merkeissä.

Lyhdyt opastavat puutarhaan

Kivituhkalla päällystetty ja luonnonkivillä rajattu käytävä johtaa etupihalle, joka on suunniteltu rentoon oleiluun ja viihtymiseen runsaine istutuksineen, vesiaiheineen ja pergoloineen, unohtamatta tietenkään terassia johon aurinko osuu vielä iltamyöhäänkin.

Veden solina kutsuu pikkulinnut kylpemään (ja pikkulinnut naapurin kissan)

Varjoisa lepopaikka puiden suojassa

Kesäkautena ruokailuhuone siirtyy aurinkoiselle terassille

Vaikka pihan lähtö-ajatuksena olikin helppohoitoisuus, vaatii sen kunnossa pitäminen jonkin verran kuopimista ja kitkemistä. Toisaalta alkuvaiheessa hyvin tehdyt pohjatyöt todellakin palkitsevat vuosiksi eteenpäin. Kastelua ei enää juurikaan tarvita siinä vaiheessa kun kasvit ovat kunnolla juurtuneet, mutta alkuvaiheessa säännöllinen kastelu on onnistumisen ehdoton edellytys.

Lampi elävöittää puutarhan

Vesiaihe yllätti helppohoitoisuudellaan. Isoimmat irtoroskat poistetaan veden pinnalta ja vedenparannusainetta lisätään kesäkauden aikana ettei levä ja muut kutsumattomat vieraat muuta lampea haisevaksi kuralätäköksi. Lammen pohjan kaivoi ystävällinen naapurini kaivinkoneella, jonka jälkeen pohjalle lisättiin hiekkaa, muuratiin lecaharkoista putousten paikat ja levitettiin suodatinkangas. Paksu allasmuovi on säänkestävää ja pitää veden paikoillaan vuosia eteenpäin. Aluksi kokeilin edullisempia rakennusmuovilaatuja, mutta ne reikiintyivät nopeasti ja aiheuttivat päänvaivaa siinä määrin, etten voi suositella! =)


Erilaisia luonnokiviä käyttäen allas muokattiin ympäristöönsä sopivaksi. Kiviä kärrättiinkin loppujen lopuksi kuutiokaupalla ystävieni armollisella avustuksella, jonka jälkeen maisemointi viimeisteltiin runsaalla kasvivalikoimalla. Kurjenmiekat ja päiväliljat saivat seurakseen erilaisia heinäkasveja ja saniaisia, jotka viihtyvät mainiosti kosteissa olosuhteissa. Kokonaisuuden viimeisteli klassinen patsas joka oli löytö osto- ja myyntiliikkeestä. Osa kurjenmiekoista istutettiin koriruukkuihin ja ne viihtyvät altaassa läpi talven, samoin kuin veden kierrosta vastaava uppopumppu. Sadekauden aikana liika vesi kulkeutuu ylivuotokanavaa pitkin altaasta viereiseen ojaan ja näin tulvimisen vaaraa ei ole.

Perusta istutusalue huolella

Vanhat roskaiset maa-ainekset muutaman kymmenen sentin syvyydeltä pois ja suodatinkangas estämään puunjuurien yms. tunkeutumista kasvualustaan. Kasvilajit kannattaa sijoitella valon- ja kosteudentarpeensa mukaan oikeille paikoilleen ja kullekin kasvilajille sopivat mullat ja lannoitteet. Taimistoilta tai alan kirjallisuudesta löytyy tarkempaa tietoa eri lajikkeiden vaatimuksista. Joku kasvi saattaa menestyä "väärinkin" sijoitettuna, mutta varmimmin onnistumisista päästään nauttimaan suosituksia noudattaen. Tämän olen hyvin kokeilunhaluisena puutarhurina saanut todeta kantapään kautta. Onneksi taimistolta voi aina ostaa uuden kasvin kuivahtaneen karahkan tilalle... =)

Willan puutarhan runkona toimivat pääasiassa kotimaiset havulajikkeet, jotka ikivihreinä kaunistavat pihaa ympäri vuoden, eivätkä myöskään tarvitse suojausta kevätauringolta, toisin kuin osa ulkomaisista tulokkaista. Pilarikatajat, kääpiövuorimännyt, erilaiset kuusilajikkeet ja maanpeitehavut luovat yhdessä mielenkiintoisen värien ja muotojen yhdistelmän.


Väriä antavat erilaiset angervolajikkeet ja tietysti runsaat perenna-alueet, jotka on ryhmitetty väriteemoittain. Runsaat ryhmät kutakin lajiketta, erilaisia lehtimuotoja sekoittaen. Esimerkiksi iso pyöreälehtinen kasvi toimii rauhoittavana tekijänä rönsyilevien varpukasvien joukossa. Vielä kun istutetaan kasvit korkeusjärjestykseen (isoimmat taakse, pienemmät eteen) ja valikoidaan lajikkeet niin, että ryhmä kukkii toukokuusta syksyn ensimmäisiin pakkasiin, silloin ollaankin jo aika pitkällä. Tekemällä ja
kokeilemalla oppii parhaiten. Willan puutarhasta löytyy tätä nykyä toista sataa erilaista kasvilajia, osa alkuperäisiä, jotkut ystäviltä saatuja ja osa taimistoilta hankittuja.

Kesäkukka-vinkki

Laiskana kastelijana en harrasta juurikaan kesäkukkia, mutta jos niillä haluaa lisäväriä pihalleen, kannattaa suosia reilun kokoisia rukkuja ja käyttää multaseosta joka sisältää kastelukiteitä. Näin kasvit viihtyvät paremmin kuuminakin ajanjaksoina ja kastelun tarve vähenee.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Rakkautta ensi silmäyksellä

Meidän jokaisen tulee kai silloin tällöin muisteltua vuosien takaisia tapahtumia, asioita ja yhteensattumia jotka ovat vaikuttaneet elämämme kulkuun. Minun kohdallani jonkinasteiseksi käännekohdaksi voisi varmaankin määritellä ensimmäisen oman kodin hankkimisen kevättalvella 2005.

Koskaan minkäänlaisen asumuksen omistamista todellisessa elämässä edes harkitsematon henkilö rakastui pikku mökkiinsä ensi silmäyksellä. Kaupat lyötiin lukkoon muutaman viikon jännittävän odotuksen jälkeen ja heti samana päivänä kun avaimet tipahtivat käteen, alkoivat myös mittavat kunnostustoimet sisätiloissa. Talon  rakenteet olivat hyvässä kunnossa, joten sain keskittyä pääasiassa pintojen uudistamiseen ja nostalgisen ilmeen palauttamiseen.

Talo sai heti alkumetreillä hiukan leikilliseti työnimen Willa Hirvinen. Tontti on nimittäin nimeltään Hirvisen tila ja talon huikea 35 neliön pohjapinta-ala taas viittasi taas Willaan. Todellisuudessa tämän 67 vuotiaan kaunottaren väsähtänyt ulkomuoto oli kyllä melkoisen kaukana Ruotsalaisesta pitsihuvilasta. =)

Puutarha menneiden aikojen loistossaan

Aikoinaan niin kauniista puutarhasta ja runsassatoisesta hyötypuutarhasta paljastui kevään tullen vain liejuinen pihatie ja villiintynyt horsmapelto. Kauheuden viimeisteli koko pihan poikki kulkeva kaivanto kunnallistekniikan uusimisen jäljiltä.

Lähtötilanne, helmikuu 2005

Remontin pyörähdettyä käyntiin etenivät asiat suhteellisen nopeaan tahtiin. Vietin raksalla 14h päiviä, kävin nukkumassa muutaman tunnin ja taas mentiin. Kaksi ja puoli kuukautta ahkerointia ystävieni armollisella avustuksella ja niin pääsin muuttamaan uuteen kotiini vappuna 2005. Sisätilojen remonttiin palaan tarkemmin tuonnempana, ulkoiset muutokset tapahtuivat pääasiassa kuistin ikkunoiden ja ovien muutoksilla. Lisäksi olohuoneen ikkuna korvattiin lasisilla pariovilla, jotka avautuvat katetulle terassille.

Lumen sulettua alkoi puutarhan suunnittelu. Ensimmäinen ja tärkein projekti oli kunnollisten pihakäytävien sijoittaminen oikeille paikoilleen. Rapalätäköiden väistely päättyi, kun uudet kivituhkakäytävät valmistuivat ja ensimmäiset istutukset saivat paikkansa talon seinustoilta. Ulkokuori säilytti alkuperäisen värinsä, mutta sinapin keltaiset nurkkalaudat ja muut listoitukset saivat uuden valkoisen maalikerroksen. Pääosan toteutettavista muutoksista olin ideoinut jo ostovaiheessa, muutamia kohtia hiottiin vielä matkan varrella.

Vanhoja perennoja löytyi pihalta kiitettävä määrä ja ne siirtyivätkin selkeämpiin ryhmiin jo ensimmäisen kesän aikana. Niiden seuraksi sain istukaisia ystäviltäni ja pikkuhiljaa aloin hankkia uusia lajikkeita myös taimistoilta. Ensimmäinen ajatus oli säilyttää puutarha malko vapaamuotoisena, mutta matkan varrella pihasta muodostui melko tarkkaan harkittu kokonaisuus. Ruohonleikkuu ei tuntunut edes lähtökohtaisesti kiinnostavalta, eikä vanhasta nurmikentästä ollut enää mitään jäljellä, niinpä ajatus alkoi kääntyä kuorikatteen suuntaan. Erilaisten kivien monipuolinen käyttö ja runsas kasvivalikoima varmistivat kuitenkin sen, ettei tunnelma ole vanhaan taloon liian moderni ja askeettinen.

Kesäkuu 2009

Lisää kuvia, ideoita ja ajatuksia puutarhasta tulevissa postauksissa.